Missä luulit kaiken pysyvän hiljaa paikallaan
ei mikään ole muuttumatta,
ja jos vain pystyisit kulkemaan kuin valo,
jäisi maailma sinulle pysähdyksiin.
Sinne, mistä lohduttauduit löytyvän aina ääntä
tulee kerran hiljaista,
ja missä mitään ei kuulunut,
äänesi jo rikkoi hiljaisuuden.
Jos valo ja pimeys
ovat yhdestä ja samasta tyhjyydestä,
näet valoa kun kuljet Maan varjossa,
ja mistä katseesi etsi ääretöntä valoa,
löydät täydellisen pimeyden.
Rajaviivoja täällä ei ole
(missä on suudelma, milloin kivi?)
ja kuitenkin
olemme sidotut pakenevaan rajaan,
kaikuna värähtävään.
≡ ~~
There is movement
where you thought everything stands still,
and perfect stillness
when you travel fast enough.
There are voices piercing silence
where it was quiet,
and silence where you took solace
in sounds that would never cease.
If light and darkness are
of one and the same void,
there is light when you stand
in the shadow of the Earth,
and darkness
where you seek infinite light.
There are no boundaries here
(where is a kiss, when is a stone?)
and yet
we are bound to a fleeting limit,
a reflection that is but an echo.